Pennut maailmaan

Toukokuun lopulla alkoi minulle tulla olo, että onpas tuo maha niin iso, että en pysty taipumaan kunnolla. Olin kyllä muuten elämäni kunnossa. Välillä kyllä huohotutti kovasti, mutta mitäpä pienistä.

Tiistaina 24.5. oli jotenkin vaikea päivä. Pyörin ja hyörin, tein pesää. Mahakin jotenkin oli omituinen. Sitä kiristeli ja sattui. Neljältä illan suussa syntyi ensimmäinen pötkylä maailmaan. Tiesin heti, että tämä on se nyt paljon puhuttu pentu ja tiesin miten toimia. Hieman ongelmallista ekassa pennussa oli, että se halusi tulla maailmaan jalat edellä, mutta iskän avaustuksella selvisin. Sain kalvon rikki ja istukan syötyä, mutta nopeasti tuli olo, että taas mennään...sitten sieltä putkahti toinen tyttö. Äiti ihmetteli, että pennut olivat isompia kuin hän oli etukäteen ajatellut.  Sama homma uudelleen. Nyt ehdin vähän tutustua jo näihin tulokkaisiin.

Olo ei kuitenkaan ollut oikein rauhallinen. Piti kiertää pitkin kotia ja tunkea itseni sellaisiin paikkoihin, missä viimeeksi pentuna olin ollut.  Onneksi äiti ja isä pitivät huolta etteivät aiemmin syntyneet pennut palelleet. Itse en pystynyt vielä keskittymään.

Melkein kolme tuntia meni, kun syntyi ensimmäinen poika ja 40 min ja sitten toinen poika, pienin. Sitten olo helpottui. Ehdin nuolemaan pentuja ja katselemaan kuinka kauniita he olivat. Äiti ja iskä odottivat vähän aikaa viidettä pentua, mutta sitä ei ollutkaan. Minä kyllä sen heti tiesin, kun viimeinen syntyi. Nyt oli aikaa olla pentujen kanssa. Itsekin ihmettelin, että olin niin hyvässä kunnossa. On myös kiva taas pystyä huolehtimaan itsestä jokapuolelta.  Kaiken kaikkiaan hyvinhän tämä meni, vaikka etukäteen kaikkea en ymmärtänytkään.